Sunnuntai ja suklaata

Hospitaalin pitoon tuli vuoronvaihto ja pääsin eilen itse kirpputorille. Kirpputorilla on ihan mukava käydä, mutta nyt on alkanut ärsyttämään se, kun ihmiset myyvät siellä rikkinäistä tavaraa kertomatta tavaroiden vioista. Ja toisilla on ihan järkyttävät hinnat, kuluneista vaatteista pyydetään lähes samaa kuin ne maksaa uutena kaupassa ( no ainakin ale myynneissä, jos malttaa vähän etsiä)! Eilen oli lähellä, etten ajanut takaisin kirppikselle, kun kotona huomasimme Niilolle ostamani nosturin olleen melko viallinen. Bensaan olisi kulunut varmaankin enemmän rahaa kuin koko lelu maksoi, mutta ihan periaatteessa. Niilo oli kuitenkin tosi onnellinen, isi vähän tuunasi ja liimaili vekotinta.

Yhden pöydän kätköistä löysin Siirille ihanan pussukan, Siirin tuleville aarteille. Koska nykyisin aivotoimintani on täysin nollassa, tajusin vasta kotona pussukan ison S kirjaimen, S niinkuin Siiri. Olin katsellut vain kankaan kauniita värejä. Tämä sama tapahtui Siirin ristiäisissä. Olin ostanut tarjottavaksi ässä pipareita. S niinkuin Siiri. Tajusin senkin, vasta kun asettelin pipareita tarjoilupöytään.

Sunnuntain suklaamuffinssit tekivät kauppansa. Päällä hieman valkosuklaata koristeena.
Amerikkalaiset suklaamuffinssit (ohje Fazer):

100g voita
2,5 dl sokeria
2 munaa
1 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
100 g tummaa suklaata
(koristeluun tummaa/valkoista suklaata)

Sekoita pehmeä rasva, sokeri, munat ja maito. Lisää rasvaseokseen keskenään sekoitetut kuivat aineet. Rouhi suklaa ja lisää taikinan joukkoon. Jaa taikina leivontavuokiin ja paista 200 asteessa 20-25 min. Jäähdytä ja koristele sulatetulla suklaalla.

Ylösnousemuksia

Tänä aamuna oli levännyt olo. Niilon flunssa alkaa helpottaa. Siirin ei vielä, mutta särkylääkkeen kanssa uni maistui viime yönä hänellekin. Hyvin levätyn yön jälkeen oli ilo nousta ylös sängystä ja aloittaa siivouspäivä. Mies edellä imurin kanssa, minä perässä rätti kourassa, Siiri kokolattiamoppina seuraten imuria ja Niilo muuten vain yleisenä säätäjänä nilkoissa pyörien. Ja sitten, kun delegoi miehelle lattian pesun niin tadaa - oli tuo lainannut jostakin sellaisen lattianpesukoneen, näppärältä näytti, siinä hän työnteli konetta ees sun taas ja puhdasta tuli ilman likaveden kanssa kamppailua ja ylimääräisiä hikikarpaloita. Siinä sitten siivouksen ohessa, Siiri päivää vaille 8kk nousee seisomaan sohvaa vasten. Ja osoitti myös ettei teko ollut vahinko, vaan toisti sen pari kertaa uudelleen heti perään.

Miehet pesivät aamupäiväpuhteiksi vielä yhden maton, Niilo oli innoissaan vesileikeistä! Sai kunnolla lotrata. Siivousuurastusten jälkeen muut painuivat päikkäreille ja minä kynsihuoltoon. Nyt on taas nätit kynnet, kelpaa taas tarttua kauhan varteen.

Tänään kauha on hämmentänyt lammaspataa. Ohje on poimittu joskus Anna lehden sivulta ja on yksi suosikki reseptini. Se menee näin:

lammasta 800g
öljy-voiseosta
1 tl suolaa
mustapippuria
1 rkl vehnäjauhoja
pieni purkki tomaattipyrettä
3-4 valkosipulin kynttä
tuoretta rosmariinia
n. ½ l mietoa lihalientä
½ dl balsamicoa
200 herkkusieniä ( itse jätän usein pois, ettei tule sanomista :( )
10 pikkusipulia ( tai pari vähän isompaa kuutioituna )
1 dl smetanaa

Paista kuutioitu liha pannulla öljy-voiseoksessa. Ripottele pinnalle jauhot ja mausteet. Siirrä palat pataan. Kiehauta pyree ja valkosipulimurska pannulla öljyssä. Lisää lihaliemi ja balsamico. Kaada kuuma liemi lihojen päälle. Lisää rosmariini. 175 astetta ja n. 45 min. Lisää sipulit ja pannulla kiehautetut sienet. Hauduta vielä ½h. Sekoita miltei valmiiseen ruokaan smetana ja tarkista maku ( + suola, pippuri ). Tarjoile keitettyjen perunoiden tai riisin kera. Voit tehdä ruuan myös annosruukkuihin. Hauduttamis aika on ohjeellinen, itse olen pitänyt joskus yhteensä kolmekin tuntia uunissa, aina vain paranee.

Tätä ruokaa hyvällä ruokahalulla ovat syöneet myös henkilöt, joilla on ennakkoluuloja lampaanlihaa kohtaan tai eivät siitä välitä. Eivät siis välittäneet ennen tätä. Hyvää ruokahalua!

Postipaketti saapuu

Eilen saapui ensimmäinen me&i vaatepakettini postiin. Jännityksellä odotin myös millainen on saamani salainen vaate. Ja sehän oli upea t-paita. Painokuosina vanhoja c-kasetteja - aivan mahtava. Niilo halusi heti samantien pukea päällensä dinopaidan, jonka olin kertonut tulevan postista jonakin päivänä. Siiri sai ihanan kissatunikan.

Tämä me&i on minulle aivan uusi tuttavuus, toissa viikonloppuna oli ensi kohtaamisemme. Katsotaan nyt sitten käytössä ovatko vaatteet todellakin aikaa ja elämää kestäviä. Niilo tässä muuten vaatteet nähtyään tokaisi, että "kenen vanhoja nämä ovat?" Lapsiraukka sai kerrankin jotain uutta itselleen. Niilon vaatekaappiin olen noin kaksi vuotiaaksi saakka tehnyt hyviä löytöjä kirpputorilta ja Siirin vaatetuksesta on huolen pitänyt hänen kummitätinsä.

Flunssa tekee luultavasti tuloaan, talossa on jo yksi nuhanenä ja oma kurkkukin tuntuu kipeältä päänsäryn säestyksellä. Nenä ei ole vielä tukossa, joten pystyn aistimaan ihanan tuoreen basilikan tuoksun keittiössämme. Tämä tuntuisi olevan ihan tavallista flunssaa - Niilo selvitti tuossa, että jos sikaflunssa iskee, joutuu navettaan nukkumaan lehmien kanssa. Ettäs tiedätte!

Puolukka-kookospiirakka

Leipomisviikonloppu jatkuu, tein tämän helpon piirakan niinkin helposti, etten tällä kertaa kylläkään poiminut puolukoita itse vaikka tarjontaa olisi. Pohjankin hain ihan lähikaupasta.

Pohjan päälle tällainen seos:

2 dl kookosmaitoa

2 kananmunaa

½ dl sokeria

Uunissa 200 astetta ja reilut puoli tuntia alatasolla.

Ihan vanhoja juttuja....Ahkeraliisalta.

Tässä ihan vanhoja postauksiani vanhan blogini puolelta. En vain raaski heittää näitä kuvia ja muistoja romukoppaan.

Herkkuhetki viime kesältä:

Erika ystäväiseni kävi kyläilemässä, ja söimme terassilla lounasta orastavassa kesäsäässä. Herkkujälkkäri, kannattaa kokeilla!

Kakkuntekoa:

Juhannusruokia:

Pari synttärikakkua viime kesältä:

Muutama kesäinen mökkikuva ystäviemme ihanalta mökiltä:

Kukkien poimintaa kotiseudulla:

Vantaan maalaismaisemia.

Niilon kimpusta piti EHDOTTOMASTI ottaa kuva!

Mustikanpoimijan pikku kätöset:

Oman kodin kuistilta:

Viime kesän juttuja - se on syksy nyt!

Omppuja

Aamupala pöydässä pääsimme aitiopaikalta seuraamaan kahden oravan hippaleikkejä pihamaalla. Ympyrää ympyrää, ylös alas, kuistille nurmikolle puuhun.
Aamupalan jälkeen lähdin Niilon kanssa hakemaan mummolastani omppuja.

Piirakkaahan niistä piti leipoa, paljon sokeria ja kanelia! Namia.



Kävin jo viikko sitten kirpputorilla myymässä kaikkea roinaa ja vasta nyt sain kannettua pahvilaatikon autotalliin, jossa säilytän sitä tavaraa, joka tällä kertaa ei käynyt kaupaksi. Autotallista löysin laatikon, jota aloin tonkimaan, ja sieltä löytyi ihana vanha satukirjani. Olen muistanut sen olemassa olon jollain tavalla. Osuvaa kyllä kirjassa seikkailee poika nimeltä Syyskuu, kansikuvakin kuvailee omenapuuta. :) Näitten tänään kerättyjen omppujen tuotos päätyi lautasille vaniljakastikkeen kera! Nyt on omenainen olo.

Rakas päiväkirjani...

... tein lasten kanssa lyhyen metsäretken. Jätin mieheni kotiin työhuone remonttini kanssa ja lähdin hakemaan metsästä sieniä. Saalis jäi yhtä pieneksi kuin joka vuosi, sillä en tunne sieniä... no kattarellin ehkä, no niitä ei ainakaan löytynyt. Paikalla, jossa tänään kuljimme, menee muutaman vuoden kuluttua junarata tai siihen on muuten vain kasvanut kerrostalolähiö.






Tässä Niilon ottama otos. Pojasta on jostain kumman syystä tullut kova valokuvaaja. Sienistä kuulema piti ottaa kuvia.


Kotona on menossa takan purku osa 2. Viimeisiä palasia viedään. Takasta irtoava tiilimurska kärrätään tontin reunalle, täyttömaaksi. Täältä kasasta löytyy pihan paras kukkaloisto. Kasaan on kärrätty mm. yksi kukkapenkki, joka piti kaivaa ylös pois terassin alta, sekä raparperin juurakkoa. Se" istutettu raparperi" ei kasva, ei kyllä mitkään muutkaan vaikkapa hartaudella istuttamani kukkasipulit, mutta kaikki mikä heitetään "jämä"kasaan, tuottaa satoa hetkessä. Että sellainen puutarhuri.




Toukokuussa istuttamani kesäkukat voivat vielä ihan kohtalaisesti - puutarhan hoitoa kantapään kautta!

Uuden alku

Olen blogannut jo hetken aikaa toisaalla, nyt saavuin tänne, koska tämän blogi-sivuston visuaalinen tyyli miellyttää minua. Aika näyttää mitä tänne saan aikaan.


Ystäväni äiti ilahdutti minua eilen aivan ihanalla kukkakimpulla. Kiitos!