Niilolla on kyllä joulukalenteri, suklainen sellainen, mutta kun silmään osui tällainen kaunis "sukkaversio", roikkuu sekin nyt koristeena joulumieltä tuomassa. Eilen aamulla klo. 4.50 seisoi nuoriherra sänkymme vieressä kalenteri kädessä, toivoen josko olisi se aika, jolloin saa taas luukun avata.
Kaikkeni olen yrittänyt joulumielen kiinni saamiseksi. Meillä on jo joulukuusi. Astmaisen perheeni ei tarvitse miettiä, kestääkö kuusi jouluun saakka. Kyllä kestää, vaan kestääkö allekirjoittaneen hermo poistaa kertatoisensa jälkeen yksi kymmenkuinen ihmis alku kuusen pallojen kimpusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti