Hyrrrr, lokakuu. Pipot ja rukkaset esiin. Niin se vain on. Syksy ja pian kohta talvi. Elämäni viimeinen äitiysloma kuukausi alkoi tänään. :( ja :)
Siiri nukkuu juuri päiväuniaan. Minä käperryin äsken peiton alle ja otin käteeni eilen kirjastosta lainaamani kirjat. Lainasin muutaman ruokakirjan saadakseni jonkinlaista inspiraatiota arkiruuan laittoon. Tässä on nyt nähtävästi muodostumassa viha-rakkaus suhde kokkaamiseen. Rakastan ruuanlaittoa, ruokaa yleensä sekä leipomista - silloin, kun siihen on aikaa. Vihaan taas jokapäiväistä "pakkoruuanlaittoa", ruokaa pöytään siis vielä kahdesti päivässä + ne muut palat etuliitteillä. Onneksi olen antanut itselleni luvan tarjota perheelleni, mainoksen mukaisesti, äitien tekemää ruokaa aina silloin tällöin. Täytyyhän elämässä olla muutakin, kun ainaista ruuanlaittoa - paitsi, että juuri nyt ajattelen mitähän sitä voisi syödä.
Kirjoista inspiroivin oli ehdottomasti Kesän ilot. Aaaaaah, niin kauniita kuvia ja niin herkullisen näköisiä ruokia. Kuvien tunnelmat veivät minut täysin kesälaitumille ja mielikuvien maailmaan. Toisaalta nyt tuli sellainen tunne, että haluan sen mökin, EI.... siis tarvitsen sen mökin meren rannalta... sekä hyvän kameran. Yhtälö tuosta mökkihaaveesta sekä kodinhoidon tuloille putoamisesta ei kuitenkaan ihan tunnu realistiselta, harmi.
3 kommenttia:
Syksyn yhtäkkinen kylmyys on kyllä ollut pienoinen shokki pitkän, lämpimän kesän jälkeen.
Tuo Siiri-nimi kuulostaa jotenkin niin ihanalta lapsen nimeksi vaikka itse olen sitä vihannut viimeiset 21 vuotta. Sillon kun olin pieni se oli vanhojen mummojen nimi, mutta nyt se on oikein trendikäs. Pikku-Siiri varmaan siis saa nauttia siitä nimestä.
Hauskaa viimeistä lomaviikkoa!
Kootut uutiset: http://kookas.fi
Siirin nimivalinnassa on vaakakupissa painanut paljon se, että minun mummoni oli nimeltään Siiri. Mummo nimi - näin on! Emme välittäneet nimen trendikkyydestä, katsotaan nyt sitten montako kättä nousee pystyyn muutaman vuoden kuluttua samassa luokkahuoneessa.
Heissan, toivottavasti olette jo tervehtyneet.
Never say never tuosta äitiyslomasta... you never know!
Pakkoruoanlaitto on hornaa - etenkin se tunne kun seison pää tyhjänä/katse lasittuneena kaupassa ja yritän epätoivoisesti miettiä mitä sitä tänään syötäisiin.
Mutta hyvä ruoka on yksi maailman parhaimmista asioista. Tämän vuoksi en koskaan oikein voisi ryhtyä jollekin diettiruokavaliolle, kuolisin kurjuuteen ja vielä nälkäisenä :)
Herkkurikasta viikonloppua!
Lähetä kommentti