Herkkua on siinä monenlaista...

Sydämiä, tähtiä, possuja, ukkoja, akkoja...pipareita. Muutaman koristelimme hienosti kahvipöytään viikonlopun synttäreitä varten. Nämä lumihiutaleet ovatkin ainoat mitä hetkeen on näkynyt.

Mieheni synttärikakkua edelsi tällainen annos Nachoja, joihin tuli juustokastiketta, nachoja, punasipulia, tomaattia, paprikaa, oliivia, kanaa ja paljon juustoraastetta päälle. 225 asteisessa uunissa 15 min, jokainen sai lisätä oman annoksensa päälle salsaa oman makunsa mukaan.




Kakun täytteenä oli rahka, jonka valmistukseen käytin Valion vanilja-rahkaa, vispi kermaa, mansikoita ja Marianne crush rouhetta.

Muille maille

Karmaiseva pimeys on ottanut siinä määrin voimille, että nyt oli saatava apua, millä jaksaa läpi näiden pimeiden ja sateisten aikojen. Alkuviikosta ohitettuani R-kioskin nappasin mukaani pari matkaesitettä, ihan vaan fiilistelläkseni. Tykkään lukea nimenomaan esitteitä, pidän siitä, kun sivujen reunaan voi tehdä omia merkintöjä. Ympyröidä hintoja, plärätä ja selata. Lopulta varasin perheellemme matkan ensi toukokuuksi Espanjaan, Saloun kylään.

Odotan siis jo kovasti kevättä. Ihanaa on tietenkin saada tähän väliin vielä joulu, kunnon talvi pakkasineen, lasten syntymäpäivät... oi ja sitten onkin jo kevät!

Nyt vain kovasti töitä tekemään ja matkakassaa kasaan haalimaan. Olenkin "harrastusmielessä" aloittanut työt oman hoitovapaani ohella ja on kyllä mukavaa, kun sekä vanhat ja aivan uudet asiakkaani ovat löytäneet minut, pienen luovan tauon jälkeen.

Kohti joulua

Piipahdimme tänään Niilon kanssa hämärän tultua Koiramäen Pajutallissa, täällä meidän lähellä. Sinne olikin sopivasti avattu joulupuoti eilen. Kameraa ei tullut mukaan, mutta kännykällä otettiin muutama kuva kauniista tunnelmasta. Niilo on aina valmis lähtemään tänne, koska täällä voi ratsastaa pajuhevosella.






Niin kaunista oli joulu puodissa, Niilokin totesi sisään tullessa "onpa täällä ihanaa". Kyllähän täältä yksi tonttu lähti matkaan mukaan!

Sikamainen juttu

Näillä on menty kulunut viikko, eikä siitä sen enempää. Tiedätte varmaankin miksi. Alkaa olla aika hermoja raastavaa tämä sisällä kärvistely, mutta näyttäisi loppusuora jo häämöttävän. Oli ihan pakko jo nostaa pari tonttua joulukoristelaatikosta kaapin päälle kököttämään, piristystä tuomaan!

Kaapistakin löytyi sen verran aineksia, että saatiin tällainen miniatyyri kakku isille! Lahjaakaan ei ollut, kun se on vielä päiväkodissa. Niilo missasi myös valokuvauksen, joka oli tällä viikolla. Pääasia on, että kaikki kuitenkin selvisivät tuosta pelätystä taudista!



Niinkuin kaikessa muussakin, oikeilla työkaluilla lopputulos on aina parempi. Uudella tyllalla reunapursotuksista tuli kauniit. Pääliosan kiehkurat menivätkin sitten ihan plörinäksi, kunhan lopulta vähän heiluttelin pursotinpussia. Treeniä treeniä!

Naisten ilta.

Viime lauantaina kotiini saapui muutama ystävä naistenillan merkeissä. Mies ja lapset oli häädetty pois jotta minä ja ystäväni saimme omaa aikaa ilman lapsia. Tokihan tein meille hieman pöperöä pöytään. Tässä vanhan blogini puolella esittelemäni tomaatti-mozzarella piirakka. Ohje on Yhteishyvästä, itse lisään pohjalle sipauksen vielä pestoa.

Jälkkäriksi tein kakun, jonka täytteen tein Kinuskikissan ohjeen mukaan!

Ilta alkoi me&i lastenvaate esittelyllä.

Naurulihakset saivat kyytiä, hauskaa oli! Loppuillasta veivattiin vielä Nintendo Wiitä, ja laulettiin karaokea... ja pari hurjaa käväisi vielä paikallisen anniskeluravintolan parketillakin!!!

Valmista tuli.

No vihdoin sain tännekin jotain raapustettua. Lepovaiheen syy löytyy noista kahdesta ylemmästä kuvasta. Ollaan viimein saatu remontti valmiiksi työhuoneeni osalta, ja näin ollen voin aloittaa työni tässä oman hoitovapaani ohessa. Viikonloppuna olisi tarkoitus muutaman tyttökaverin kanssa vähän juhlistaa! Täytekakkupohja käväisi uunissa ja Niilo sai maistella taikinajäännöksiä. Nam.

Haravahommia

Nämä haravointi hommat piti aloittaa jo muutama päivä sitten, mutta viimein tänään tartuin haravan varteen. Saimme Niilon kanssa melkein puolet haravoitua - blääh onhan noita lehtiä vielä puissa, eli hommaa vielä kyllä piisaa. Vaikka haravoinnissa on tietysti ihan oma tunnelmansa, haikailen aina näinä syksyn viikkoina kerrostaloelämää. Huomiseksi haravointi-hetken kyytipojaksi olen varannut kaappiin hernekeitto ja pannukakku ainekset, jotenka eiköhän tämä tästä.





Vihertävälle pihamaalle odotellaankin sitten seuraavaksi lunta. Ai niin... ne lumityöt!

Elämämme filminauhalla

Viimepäivien sateiset ilman, eivät ole paljon pihalle houkutelleet. Työhuoneeni remontointi on jälleen hyvässä vauhdissa pienen taantuman jälkeen. Siinä sivussa on tullut vähän "järjesteltyä" muutakin kotia uuteen uskoon.

Minulla on ollut valokuvieni joukossa muutama ihana, oikeasti vanha mustavalko valokuva, minun ja mieheni sukulaisista. Tein niistä tällaisen kollaasin seinälle roikkumaan. Pitää käydä vielä Koiramäen Pajutallista hakemassa siihen hieman rekvisiittaa.

Kesän ilot

Hyrrrr, lokakuu. Pipot ja rukkaset esiin. Niin se vain on. Syksy ja pian kohta talvi. Elämäni viimeinen äitiysloma kuukausi alkoi tänään. :( ja :)

Siiri nukkuu juuri päiväuniaan. Minä käperryin äsken peiton alle ja otin käteeni eilen kirjastosta lainaamani kirjat. Lainasin muutaman ruokakirjan saadakseni jonkinlaista inspiraatiota arkiruuan laittoon. Tässä on nyt nähtävästi muodostumassa viha-rakkaus suhde kokkaamiseen. Rakastan ruuanlaittoa, ruokaa yleensä sekä leipomista - silloin, kun siihen on aikaa. Vihaan taas jokapäiväistä "pakkoruuanlaittoa", ruokaa pöytään siis vielä kahdesti päivässä + ne muut palat etuliitteillä. Onneksi olen antanut itselleni luvan tarjota perheelleni, mainoksen mukaisesti, äitien tekemää ruokaa aina silloin tällöin. Täytyyhän elämässä olla muutakin, kun ainaista ruuanlaittoa - paitsi, että juuri nyt ajattelen mitähän sitä voisi syödä.

Kirjoista inspiroivin oli ehdottomasti Kesän ilot. Aaaaaah, niin kauniita kuvia ja niin herkullisen näköisiä ruokia. Kuvien tunnelmat veivät minut täysin kesälaitumille ja mielikuvien maailmaan. Toisaalta nyt tuli sellainen tunne, että haluan sen mökin, EI.... siis tarvitsen sen mökin meren rannalta... sekä hyvän kameran. Yhtälö tuosta mökkihaaveesta sekä kodinhoidon tuloille putoamisesta ei kuitenkaan ihan tunnu realistiselta, harmi.

Sunnuntai ja suklaata

Hospitaalin pitoon tuli vuoronvaihto ja pääsin eilen itse kirpputorille. Kirpputorilla on ihan mukava käydä, mutta nyt on alkanut ärsyttämään se, kun ihmiset myyvät siellä rikkinäistä tavaraa kertomatta tavaroiden vioista. Ja toisilla on ihan järkyttävät hinnat, kuluneista vaatteista pyydetään lähes samaa kuin ne maksaa uutena kaupassa ( no ainakin ale myynneissä, jos malttaa vähän etsiä)! Eilen oli lähellä, etten ajanut takaisin kirppikselle, kun kotona huomasimme Niilolle ostamani nosturin olleen melko viallinen. Bensaan olisi kulunut varmaankin enemmän rahaa kuin koko lelu maksoi, mutta ihan periaatteessa. Niilo oli kuitenkin tosi onnellinen, isi vähän tuunasi ja liimaili vekotinta.

Yhden pöydän kätköistä löysin Siirille ihanan pussukan, Siirin tuleville aarteille. Koska nykyisin aivotoimintani on täysin nollassa, tajusin vasta kotona pussukan ison S kirjaimen, S niinkuin Siiri. Olin katsellut vain kankaan kauniita värejä. Tämä sama tapahtui Siirin ristiäisissä. Olin ostanut tarjottavaksi ässä pipareita. S niinkuin Siiri. Tajusin senkin, vasta kun asettelin pipareita tarjoilupöytään.

Sunnuntain suklaamuffinssit tekivät kauppansa. Päällä hieman valkosuklaata koristeena.
Amerikkalaiset suklaamuffinssit (ohje Fazer):

100g voita
2,5 dl sokeria
2 munaa
1 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
100 g tummaa suklaata
(koristeluun tummaa/valkoista suklaata)

Sekoita pehmeä rasva, sokeri, munat ja maito. Lisää rasvaseokseen keskenään sekoitetut kuivat aineet. Rouhi suklaa ja lisää taikinan joukkoon. Jaa taikina leivontavuokiin ja paista 200 asteessa 20-25 min. Jäähdytä ja koristele sulatetulla suklaalla.