Rakas päiväkirjani...

... tein lasten kanssa lyhyen metsäretken. Jätin mieheni kotiin työhuone remonttini kanssa ja lähdin hakemaan metsästä sieniä. Saalis jäi yhtä pieneksi kuin joka vuosi, sillä en tunne sieniä... no kattarellin ehkä, no niitä ei ainakaan löytynyt. Paikalla, jossa tänään kuljimme, menee muutaman vuoden kuluttua junarata tai siihen on muuten vain kasvanut kerrostalolähiö.






Tässä Niilon ottama otos. Pojasta on jostain kumman syystä tullut kova valokuvaaja. Sienistä kuulema piti ottaa kuvia.


Kotona on menossa takan purku osa 2. Viimeisiä palasia viedään. Takasta irtoava tiilimurska kärrätään tontin reunalle, täyttömaaksi. Täältä kasasta löytyy pihan paras kukkaloisto. Kasaan on kärrätty mm. yksi kukkapenkki, joka piti kaivaa ylös pois terassin alta, sekä raparperin juurakkoa. Se" istutettu raparperi" ei kasva, ei kyllä mitkään muutkaan vaikkapa hartaudella istuttamani kukkasipulit, mutta kaikki mikä heitetään "jämä"kasaan, tuottaa satoa hetkessä. Että sellainen puutarhuri.




Toukokuussa istuttamani kesäkukat voivat vielä ihan kohtalaisesti - puutarhan hoitoa kantapään kautta!